Juuri, kun pääsin kehumasta, kuinka hyvin meillä vihdoin nukutaan niin eipä enää nukutakaan. Poika aloitti raivokkaan huutamisen yöllä ja sitä jatkui ja jatkui. Yritin ensin pysyä kannassani, että rauhoittelen hänet omaan sänkyynsä mutta kun tunnin ja toisen jälkeen huuto vain yltyi, oli pakko tinkiä aikomuksistani ja ottaa jäppinen syliin.
En oikein tiedä, oliko poika kunnolla edes hereillä mutta kovasti läheisyyttä tuntui kaipaavan. Otin siis syliin, vaikka en aikonut, menin sohvalle nukkumaan poika rinnan päällä, vaikka aioin laittaa hänet takaisin omaan sänkyynsä. No tissille en aikakaan ota enää yöllä, mutta otin kumminkin. Tai no olihan se jo melkein aamuyötä. Jännityksellä odotan seuraavaa yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti