Kun salaviestintä pieleen meni

Kävimme tänään koko perheen voimin ostoksilla paikallisessa tavaratalossa. Erkanin omille teilleni muusta porukasta katselemaan joululahjoja, eritoten Ryhmä Hau -pehmoleluja. Paluumatkalla autossa sitten raportoin miehelle tavaamalla, ettei 3-vuotias lahjonnan kohde saisi kiinni, mistä puhumme. "Siellä oli TEE-OO-ÄM-AA, ÄR-OO-ÄL-ÄL-E sekä VEE-AA-II-ÄN-UU.". Takapenkiltä kuului välittömästi "Oliko siellä myös Rekku?"

Uutta keinoa salaviestintään etsitään.

Nimimerkki: Entinen Tavaaja

Unettomuus palasi

Juuri, kun pääsin kehumasta, kuinka hyvin meillä vihdoin nukutaan niin eipä enää nukutakaan. Poika aloitti raivokkaan huutamisen yöllä ja sitä jatkui ja jatkui. Yritin ensin pysyä kannassani, että rauhoittelen hänet omaan sänkyynsä mutta kun tunnin ja toisen jälkeen huuto vain yltyi, oli pakko tinkiä aikomuksistani ja ottaa jäppinen syliin.

En oikein tiedä, oliko poika kunnolla edes hereillä mutta kovasti läheisyyttä tuntui kaipaavan. Otin siis syliin, vaikka en aikonut, menin sohvalle nukkumaan poika rinnan päällä, vaikka aioin laittaa hänet takaisin omaan sänkyynsä. No tissille en aikakaan ota enää yöllä, mutta otin kumminkin. Tai no olihan se jo melkein aamuyötä. Jännityksellä odotan seuraavaa yötä.

Unikekojen valtakunta

Elämme outoja aikoja. Esikoinen lakkasi nukkumasta päiväunet, kun kuopus syntyi eli 2 v 1 kk ikäisenä. Siitä saakka hän on sinnitellyt lähestulokoon päikkäreittä, mitä nyt sattumanvaraisesti on autoon nukahtanut.

Nyt tyttö on alkanut nukahtamaan rattaisiin iltapäivisin. Nukahtaa myös kesken Ryhmä Hau -dvd:n, mikä on jo hiukan outoa. Ehkä se on tämä pimeys, ehkä hänellä on kasvukausi, en tiedä, mutta kovasti tuntuu väsyttävän.

Kuopuksen unikoulu ei oikeastaan ehtinyt edes alkaa, kun hän rupesi nukahtamaan, kuin taikaiskusta ja nukkumaan täysiä öitä. Väli-itkuja toki on välillä tullut, mutta ne menevät ohi, kun niihin ei reagoi. Sen jälkeen, kun tissipuraisun jälkeen väsyneenä kimmastuin ja laitoin pojan päiväunille päättäen, että huutakoon ilkiö sängyssään minun puolestani vaikka iltaan saakka (huutoa kesti 20 minuuttia), ovat nukahtamis/nukkumisasiat menneet helpoksi. Ei ole tainnut nukahtaminen kestää kertaakaan yli 5 minuuttia, olivat kyseessä sitten päivä- tai yöunet (koputan puuta). Aika taisi olla juuri oikea itsenäiseen nukahtamiseen. Muistan, että esikoinen rupesi myös nukkumaan täysiä öitä vuoden ikäisenä ja tähän luotin myös kuopuksen kohdalla. Toki rupesi usko asiaan menemään, mitä lähemmäs vuoden ikää tultiin, kun yöt olivat kerta kaikkiaan mahdottomia. Oli väliaikaista tai ei, nyt nautin tästä tilanteesta yö kerrallaan.

Influenssarokotus

Pähkäilin todella pitkään ifluenssarokotuksen ottamista lapsille. En halunnut, että he saavat influenssan, joka saattaa pahimmillaan olla todella hankala ja osastohoitoa vaativa mutta minua pelottivat mahdolliset rokotereaktiot. Käytin aivan tuhottomasti aikaa pähkäilemällä tätä asiaa ja puntaroimalla plussia ja miinuksia. Tänä vuonna on käytössä Influvac-niminen rokote, joka on ilmeisesti käytössä ollut edellisen kerran 2000-luvun alussa. Miksi ei sen jälkeen? Onko rokotteessa ilmennyt jotakin kyseenalaista? Mitä jos tulee allerginen reaktio? Mitä jos tulee neurologisia haittoja? Mitä, jos se influenssa tulee kumminkin? Toisaalta, mitä jos influenssaa ei tulekaan, haittavaikutuksista puhumattakaan?

Päätimme mennä rokotukselle koko perhe. Kävimme hakemassa esikoisen kerhosta ja hieman meinasi aiheuttaa hilpeyttä, kun kerroin, että lähdemme rokotukselle, niin alkoi kiljunta; "JEE, me lähtään rokotukselle!!" Kaikki sujuikin oikein jouhevasti ja saimme ilmaiset rokotteet jokainen, koska olemme tekemisissä riskiryhmien kanssa (perheessä on alle 3-vuotias ja lähes joka viikko tapaamme isovanhempia).

Minä otin rokotteen ensin ja esikoinen katsoi silmä tarkkana, nitä tapahtuu. Itse en kyennyt katsomaan. Tuijotin vain esikoista ja hymyilin, niin kuin rokottaminen olisi mukavaakin. Eikä se pahalta tuntunutkaan. Hyvä oli pistäjä. Seuraavaksi rokotettiin esikoinen. Reipas tyttö, ei sanonut mitään vaikka ilmeisesti hiukan nipisti, koska jalka, johon pistettiin, alkoi sätkimään. Sitten oli isin vuoro. Hän oli myös oikein reipas 😊 Nuorimmainen meinasi tykätä vähän huonoa ja parkui hieman. Isosisko kävi lohduttamassa ja halaamassa. Lapset saivat toki myös tarrat lähtiessään.

Koska lapset eivät ole koskaan aikaisemmin saaneet influenssarokotusta ja ovat alle yhdeksänvuotiaita, he tarvitsevat tehosterokotteen. Se annetaan kuukauden päästä ensimmäisestä rokotuksesta eli tässä tapauksessa joulukuun puolessa välissä.

Päivitys 17.11.2016: Tänään ovat lapset ja aikuiset olleet nuhassa mutta epäilen, että rokotuksella ei asian kanssa ole tekemistä, koska tätä nuhaa nyt on esiintynyt pitkin syksyä. Kuumetta ei ole kellään.

1- ja 3-vuotiaan leikit - kohtaavatko? No eivät ihan, mutta...

Viime aikoina on ollut havaittavissa tietynlaista kireyttä 3-vuotiaan suhtautumisessa 1-vuotiaaseen, joka sekaantuu hänen leikkeihinsä. Pienempi kovasti yrittää leikkiä mutta sehän tarkoittaa käytännössä isosiskon leikkiasetelmien hajottamista sekä leikin keskeyttämistä. Hermothan siinä tytöllä menee ja ihan ymmärrettävästi.

Tänään tyttö leikki perinteisesti Ryhmä Hau -vahtitornillaan. Velipoika kävi hajottamassa leikit aina uudelleen ja uudelleen heti, kun siskonsa oli ne saanut koottua takaisin. Aluksi oli tyttö raivoissaan mutta yhtäkkiä hän rupesikin kutsumaan veljeään jättiläiseksi.

Pikkuveli olikin yhtäkkiä osa leikkiä; Jättiläinen, joka yritti hajottaa koko vahtitornin ja kaikki vahtitornin tyypit yrittivät kaikin keinoin suojautua tältä jättiläismäiseltä pahikselta.

Ja näin oli rauha maassa jälleen.

Unikoulu, osa 4

Tänään oli hieman erilainen ilta nukkumisen osalta, sillä lähdimme mummolasta kotiin illalla. Olemme tehneet näin ennenkin, koska esikoisen kanssa se on toiminut oikein hyvin niin, että nukkuu automatkan ja jatkaa uniaan sitten omassa sängyssä. Nuorimmaisen kanssa on aiemmin ollut ihan sama, missä se nukahtaa, kun kohta se on kuitenkin herännyt ja taas herännyt ja taas heränny ja taas herännyt ja vielä kerran herännyt, jos nyt on edes juuri nukkunut niin paljon, että herätä edes voi.

Tämä järjestely tuntuu nyt toimivan myös tämän kuopuksen kohdallakin eli vaikka heräsi, kun autosta kannettiin sisälle, niin nukahti nopeasti uudelleen omaan sänkyynsä. En vieläkään usko tätä todeksi.

Päivitys 14.11.2016: Niin se vain pikkuherra veteli hirsiä aamuun saakka vaikka unohdimme unipussinsa mummolaan. Aamulla tuli isosisko herättämään klo 8 jälkeen ja sitten vasta nousi pinniksessään pystyasentoon ja mikä parasta; hyvällä tuulella.

Unikoulu, osa 3

Tänään jäivät päiväunet pojalta lyhyeksi eli nukkui vain reilun tunnin automatkan ajan. Ajelimme ensin toiseen mummolaan ja sieltä jatkoimme matkaa toiseen. Hieman jännitti, kuinka unikoulutus täällä mummolassa sujuu, koska molemmat lapset nukkuvat samassa huoneessa (vanhempansa myös).

Tissittely yhdenksän maissa toisessa huoneessa, jonka jälkeen makkariin, unipussiin, sänkyyn ja valot pois. Tämän jälkeen äiti meni taas vaanimaan peiton alle valmistautuneena (kännykkä mukana ajankuluksi) loputtomaan itkuun ja raivoon. 5 minuuttia ja nukkumatti tavoitti poikaparan.

Päivitys 12.11.2016: MOLEMMAT lapset heräsivät aamulla 8:20! Siis unten mailla klo 21 - 8:20! Päikkäreille nukahdettiin myös muutamassa minuutissa ja unet kestivät kaksi tuntia. Tähän voisi tottua. :)

Unikoulu, osa 2

Päätös yrittää saada lapsen yövalvomiset/itkut/villeilyt loppumaan, on samalla myös päätös lopettaa yöimetys kokonaan. Helpottava vaikkakin kova pala itselleni.

Enää en siis nukuta ns. tissille vaan imetän ja vien sitten pojanpalleron omaan sänkyynsä nukkumaan. Tai tässä tapauksessa huutamaan. Aika vähän aikaa vain kesti iltahuuto tänä iltana. Nimittäin puolitoista minuuttia, ennen kuin uni tuli. Pari tuntia nukuttuaan yökukkuja perinteisesti heräsi ensimmäisen kerran itkemään. Itkua kesti ehkä viitisen minuuttia, jona aikana kävin kaksi kertaa palauttamassa pojan makuuasentoon takaisin ja kehoittamassa jatkamaan uniaan. Tähän mennessä valtakunnassa kaikki hyvin. Ainoa asia mikä tässä huolettaa on se, että jos/kun yöhuuto alkaa niin naapurihuoneessa nukkuva isosisko pian herää ja se ei ole kaunista. Ei todellakaan.

Päivitys 11.11.2016: En tiedä, heräsikö sisko-siskonen pikkuveikkansa yöhuutoon vai ihan omaan uhmaansa. Neljän maissa alkoi raivokas huuto, josta pystyi erottamaan sanat äiti, en, halua, nukkua, täällä. Hyvin vahvasti esiin tunkivat myös sanat anna ja hali. Hieman piti neuvotteluja käydä, että neidin sai rauhoittumaan ja jatkamaan uniaan. Kovasti olisi äidin ja isin sänky houkutellut ja tämä on tosiaan ollut haaveissa hällä vasta ihan viime aikoina eikä koskaan ole vieressä vielä nukkunut (lukuun ottamatta aamuköllimisiä) eikä aiemmin sitä edes kaivannut.

Mutta vielä unikoululaiseen. Hienosti meni ensimmäinen yö omassa sängyssä sieltä kertaakaan poistumatta. Vähän väliä piti möyriä pitkin ja poikin ja itkasta (ilmeisesti unissaan) mutta tilanteet menivät nopeasti ohi ja unta kertyi yhteensä liki 12 h. Olen enemmän, kuin tyytyväinen tilanteeseen.

Unikoulu

Poika on jo yli vuoden ikäinen. Tai no sunnuntaina täytti vuoden. Yöt ovat yhtä hulinaa ja jaksaminen on niin ja näin. Viime yönä ja toissa yönä heräili vähintään tunnin välein.

Tänään muskarissa eräs äiti kertoi, että heillä oli pidetty unikoulua ja vuosikas oli nukkunut jo kaksi viikkoa täydet yöunet. Tänään, kun tissiposkipoikaani olin päiväunille nukuttamassa ja kun hän päätti puraista tissistä, annoin suukon, toivotin hammasta purren kauniita unia ja laitoin omaan sänkyynsä. Itse loikoilin peiton alla metrin päässä selkä poikaan päin käsiäni nyrkkiin puristaen. Voi sitä huutoa, loppumatonta huutoa, kun äiti hänet hylkäsi. Kyyneleet lensivät rä'än kanssa kilpaa ja desibelimittari olisi ollut kiva olla olemassa ihan mielenkiinnon vuoksi. Loputtomat minuutit. Olin kippurassa peiton alla ja yritin estää itseäni nousemasta ja ottamassa lasta syliin.

Olin jo melkein luovuttamassa, kunnes yhtäkkiä yllättäen huoneessa hiljeni. Kamraatti nukahti. Katsoin kelloa. Aikaa nukahtamiseen ei ollut kulunutkaan tuntia, niin kuin olisin veikannut, jos joku olisi kysynyt enkä aikaa olisi mitannut. Nukahtaminen oli kestänyt 20 minuuttia ja unta on kestänyt jo kaksi tuntia. HAH, ipana, pojot äidille! Tilanne enää ehkä 1-200. Kyllä tämä tästä.

Korvat kovilla

3-vuotiaamme pitää välillä suunnatonta meteliä raivotessaan. Näitä äänekkäitä itkupotkuraivareita ei toistaiseksi tule älyttömän usein (eivät siis ole jokapäiväistä herkkua) mutta kohtuu tiuhaan kumminkin. Tahtoisin ihan oikesti sen desibelimittarin.

Päiväunettomuus

Useasti kuulee sanottavan, että ei kannata opettaa vauvaa nukahtamaan ns. tissille, koska se jälkeen se ei muuten nukahdakaan vaan aina pitää olla tissi suussa nukahtaessa ja pahimmillaan nukkuessakin. Näin se on meillä ollutkin kohta 1-vuotiaan kanssa tähän saakka mutta ei enää. Pikku herra on päättänyt olla nukahtamatta päiväunille oli sitten tissi suussa tai ei.

Tällä hetkellä ei tule ensimmäisenä mieleen, että mitenhän tässä käy, kun tottuu moiseen nukutustapaan vaan tällä hetkellä mielessä on, että oi niitä aikoja, kun vauva tissille sammui. Oli se helppoa. Nyt sitä kannellaan manducassa niin kauan, että nukku-matti saavuttaa päiväunettoman ja noidan nuoli osuu kantajaan. Ei sitä huutoa jaksa eikä kestä kuunnella joka päivä, mikä seuraa, kun untavastaantappelija lasketaan pinnasänkyynsä nukahtamaan. Mutta kyllä tämä tästä. Oppihan tuo isosiskonsakin nukkumaan ja hyvin oppikin. Ainakin yöunensa. Päiväunet hän lopetti, kun pikkuveli syntyi eli 2 v 1 kk ikäisenä. Eihän sitä nyt liian helpolla sovi vanhempiaan päästää.