Koira lenkittää tyttöä vai miten se menikään?

Kun salaviestintä pieleen meni

Kävimme tänään koko perheen voimin ostoksilla paikallisessa tavaratalossa. Erkanin omille teilleni muusta porukasta katselemaan joululahjoja, eritoten Ryhmä Hau -pehmoleluja. Paluumatkalla autossa sitten raportoin miehelle tavaamalla, ettei 3-vuotias lahjonnan kohde saisi kiinni, mistä puhumme. "Siellä oli TEE-OO-ÄM-AA, ÄR-OO-ÄL-ÄL-E sekä VEE-AA-II-ÄN-UU.". Takapenkiltä kuului välittömästi "Oliko siellä myös Rekku?"

Uutta keinoa salaviestintään etsitään.

Nimimerkki: Entinen Tavaaja

Unettomuus palasi

Juuri, kun pääsin kehumasta, kuinka hyvin meillä vihdoin nukutaan niin eipä enää nukutakaan. Poika aloitti raivokkaan huutamisen yöllä ja sitä jatkui ja jatkui. Yritin ensin pysyä kannassani, että rauhoittelen hänet omaan sänkyynsä mutta kun tunnin ja toisen jälkeen huuto vain yltyi, oli pakko tinkiä aikomuksistani ja ottaa jäppinen syliin.

En oikein tiedä, oliko poika kunnolla edes hereillä mutta kovasti läheisyyttä tuntui kaipaavan. Otin siis syliin, vaikka en aikonut, menin sohvalle nukkumaan poika rinnan päällä, vaikka aioin laittaa hänet takaisin omaan sänkyynsä. No tissille en aikakaan ota enää yöllä, mutta otin kumminkin. Tai no olihan se jo melkein aamuyötä. Jännityksellä odotan seuraavaa yötä.

Unikekojen valtakunta

Elämme outoja aikoja. Esikoinen lakkasi nukkumasta päiväunet, kun kuopus syntyi eli 2 v 1 kk ikäisenä. Siitä saakka hän on sinnitellyt lähestulokoon päikkäreittä, mitä nyt sattumanvaraisesti on autoon nukahtanut.

Nyt tyttö on alkanut nukahtamaan rattaisiin iltapäivisin. Nukahtaa myös kesken Ryhmä Hau -dvd:n, mikä on jo hiukan outoa. Ehkä se on tämä pimeys, ehkä hänellä on kasvukausi, en tiedä, mutta kovasti tuntuu väsyttävän.

Kuopuksen unikoulu ei oikeastaan ehtinyt edes alkaa, kun hän rupesi nukahtamaan, kuin taikaiskusta ja nukkumaan täysiä öitä. Väli-itkuja toki on välillä tullut, mutta ne menevät ohi, kun niihin ei reagoi. Sen jälkeen, kun tissipuraisun jälkeen väsyneenä kimmastuin ja laitoin pojan päiväunille päättäen, että huutakoon ilkiö sängyssään minun puolestani vaikka iltaan saakka (huutoa kesti 20 minuuttia), ovat nukahtamis/nukkumisasiat menneet helpoksi. Ei ole tainnut nukahtaminen kestää kertaakaan yli 5 minuuttia, olivat kyseessä sitten päivä- tai yöunet (koputan puuta). Aika taisi olla juuri oikea itsenäiseen nukahtamiseen. Muistan, että esikoinen rupesi myös nukkumaan täysiä öitä vuoden ikäisenä ja tähän luotin myös kuopuksen kohdalla. Toki rupesi usko asiaan menemään, mitä lähemmäs vuoden ikää tultiin, kun yöt olivat kerta kaikkiaan mahdottomia. Oli väliaikaista tai ei, nyt nautin tästä tilanteesta yö kerrallaan.

Influenssarokotus

Pähkäilin todella pitkään ifluenssarokotuksen ottamista lapsille. En halunnut, että he saavat influenssan, joka saattaa pahimmillaan olla todella hankala ja osastohoitoa vaativa mutta minua pelottivat mahdolliset rokotereaktiot. Käytin aivan tuhottomasti aikaa pähkäilemällä tätä asiaa ja puntaroimalla plussia ja miinuksia. Tänä vuonna on käytössä Influvac-niminen rokote, joka on ilmeisesti käytössä ollut edellisen kerran 2000-luvun alussa. Miksi ei sen jälkeen? Onko rokotteessa ilmennyt jotakin kyseenalaista? Mitä jos tulee allerginen reaktio? Mitä jos tulee neurologisia haittoja? Mitä, jos se influenssa tulee kumminkin? Toisaalta, mitä jos influenssaa ei tulekaan, haittavaikutuksista puhumattakaan?

Päätimme mennä rokotukselle koko perhe. Kävimme hakemassa esikoisen kerhosta ja hieman meinasi aiheuttaa hilpeyttä, kun kerroin, että lähdemme rokotukselle, niin alkoi kiljunta; "JEE, me lähtään rokotukselle!!" Kaikki sujuikin oikein jouhevasti ja saimme ilmaiset rokotteet jokainen, koska olemme tekemisissä riskiryhmien kanssa (perheessä on alle 3-vuotias ja lähes joka viikko tapaamme isovanhempia).

Minä otin rokotteen ensin ja esikoinen katsoi silmä tarkkana, nitä tapahtuu. Itse en kyennyt katsomaan. Tuijotin vain esikoista ja hymyilin, niin kuin rokottaminen olisi mukavaakin. Eikä se pahalta tuntunutkaan. Hyvä oli pistäjä. Seuraavaksi rokotettiin esikoinen. Reipas tyttö, ei sanonut mitään vaikka ilmeisesti hiukan nipisti, koska jalka, johon pistettiin, alkoi sätkimään. Sitten oli isin vuoro. Hän oli myös oikein reipas 😊 Nuorimmainen meinasi tykätä vähän huonoa ja parkui hieman. Isosisko kävi lohduttamassa ja halaamassa. Lapset saivat toki myös tarrat lähtiessään.

Koska lapset eivät ole koskaan aikaisemmin saaneet influenssarokotusta ja ovat alle yhdeksänvuotiaita, he tarvitsevat tehosterokotteen. Se annetaan kuukauden päästä ensimmäisestä rokotuksesta eli tässä tapauksessa joulukuun puolessa välissä.

Päivitys 17.11.2016: Tänään ovat lapset ja aikuiset olleet nuhassa mutta epäilen, että rokotuksella ei asian kanssa ole tekemistä, koska tätä nuhaa nyt on esiintynyt pitkin syksyä. Kuumetta ei ole kellään.

1- ja 3-vuotiaan leikit - kohtaavatko? No eivät ihan, mutta...

Viime aikoina on ollut havaittavissa tietynlaista kireyttä 3-vuotiaan suhtautumisessa 1-vuotiaaseen, joka sekaantuu hänen leikkeihinsä. Pienempi kovasti yrittää leikkiä mutta sehän tarkoittaa käytännössä isosiskon leikkiasetelmien hajottamista sekä leikin keskeyttämistä. Hermothan siinä tytöllä menee ja ihan ymmärrettävästi.

Tänään tyttö leikki perinteisesti Ryhmä Hau -vahtitornillaan. Velipoika kävi hajottamassa leikit aina uudelleen ja uudelleen heti, kun siskonsa oli ne saanut koottua takaisin. Aluksi oli tyttö raivoissaan mutta yhtäkkiä hän rupesikin kutsumaan veljeään jättiläiseksi.

Pikkuveli olikin yhtäkkiä osa leikkiä; Jättiläinen, joka yritti hajottaa koko vahtitornin ja kaikki vahtitornin tyypit yrittivät kaikin keinoin suojautua tältä jättiläismäiseltä pahikselta.

Ja näin oli rauha maassa jälleen.

Unikoulu, osa 4

Tänään oli hieman erilainen ilta nukkumisen osalta, sillä lähdimme mummolasta kotiin illalla. Olemme tehneet näin ennenkin, koska esikoisen kanssa se on toiminut oikein hyvin niin, että nukkuu automatkan ja jatkaa uniaan sitten omassa sängyssä. Nuorimmaisen kanssa on aiemmin ollut ihan sama, missä se nukahtaa, kun kohta se on kuitenkin herännyt ja taas herännyt ja taas heränny ja taas herännyt ja vielä kerran herännyt, jos nyt on edes juuri nukkunut niin paljon, että herätä edes voi.

Tämä järjestely tuntuu nyt toimivan myös tämän kuopuksen kohdallakin eli vaikka heräsi, kun autosta kannettiin sisälle, niin nukahti nopeasti uudelleen omaan sänkyynsä. En vieläkään usko tätä todeksi.

Päivitys 14.11.2016: Niin se vain pikkuherra veteli hirsiä aamuun saakka vaikka unohdimme unipussinsa mummolaan. Aamulla tuli isosisko herättämään klo 8 jälkeen ja sitten vasta nousi pinniksessään pystyasentoon ja mikä parasta; hyvällä tuulella.