Uhmaikä tunkee uniin

Tytön uhmaikä taisi alkaa aika myöhään, koska ehdin jo ajatella, että pääsimmepä helpolla sen suhteen. Nyt uhma on välillä jo suhteellisen voimakas mutta kestettävissä ja löytyyhän siitä välillä myös koomisia piirteitä.

Minähän sen tiedän, sokerihiirenä, että jos oikein tekee makeaa mieli (ja ainahan se tekee), niin kiukkuhan siitä tulee, jos sitä makeaa ei saa. Eräänä yönä heräsin, kun lapsiraukka raivosi, kuin henkensä hädässä. Ei saanut muffinssia. Unessaan. Raivoaminen ei meinannut loppua millään. Sitten vasta, kun oli osittain hereillä, rauhottui.

Siinä hetken raivottaren päätä siliteltyäni kysyin, että laitettaisiinko peitto päälle ja jatkettaisiin unia. EI PEITTOA! EN HALUA! EI! No enhän minä pakolla ja jätin sikseen. Raivoaminen alkoi taas. Tällä kertaa syystä, että en laittanut hänelle peittoa. Hyvää yötä.

Ajatus blogin aloittamisesta

Ajatus lapsiaiheisen blogin kirjoittamisesta syntyi jo oikeastaan vuosi sitten, kun toinen lapseni syntyi. Tuli jotenkin pakottava tarve jakaa se ilo, huoli, sekasorto ja väsymys, mitä perheen kasvaminen toi tullessaan. Noiden edellä lueteltujen asioiden vuoksi en koskaan blogia aloittanut ennen kuin nyt. Katsotaanpa vieläkö syntyy tekstin aiheita.